Yle Etelä-Koreassa: Tuhannet tuijottavat netissä holtitonta mässäilyä – ja maksavat siitä

SOUL Heo Minon nettilähetys alkaa aina iltakymmeneltä. Sitä ennen hän virittää kaiken valmiiksi. Videokamera, valot, mikrofonit, monitorit, kännykkärivistö ja muu rekvisiitta kohdalleen. Lippisvaihtoehtojakin riittää muutama hyllyllinen.

Korotettu ruokailualusta nousee lähes leuan tasolle. Siitä on helppo mättää ruokaa suuhun, ja ateriat ovat houkuttelevasti suoraan kameran edessä. Katsoja voi melkein maistaa niitä.

Nyt pöytä on vielä tyhjä, sillä nettilähetys käynnistyy jutustelulla fanien kanssa. Heo naurattaa yleisöään, ja aina välillä joku lähettää hänelle virtuaalirahaa. Heo kiittää äänekkäästi showmiehen elkein.

Pian ravintolan ruokalähetti soittaa ovikelloa. Hänellä on laatikollinen ruokaa yhdelle miehelle; yhteensä seitsemän annosta ja varmuuden vuoksi vielä viisi jälkiruokaa, ettei pari-kolmetuntisen ruokailusession aikana pääse nälkä yllättämään. Tällä kertaa ruoka on korealaista ja kiinalaista.

– Arvatkaa, paljonko nämä ruuat maksoivat, Heo maanittelee yleisöään.

– 58 000 wonia (46 euroa). Se on aika halpaa, vai mitä. Ja sain dumplingsit ilmaiseksi kaupan päälle, Heo selittää kameralleen.

Jättiateria tyhjenee jutustelun lomassa reilun parin tunnin aikana.
Jättiateria tyhjenee jutustelun lomassa reilun parin tunnin aikana.Mika Mäkeläinen / Yle

Kun Heo on purkanut ruokalastin lautasille, alkaa mässäily. Tässä ohjelmassa saa ja pitääkin puhua ruoka suussa. Herkkä mikrofoni välittää jokaisen maiskuttelun ja ryystämisen.

Koska Yle on paikalla tekemässä juttua, puhutaan myös Suomesta.

– Suomi on Nokia. Tänään ei puhuta Pohjois-Korean ydinaseista, koska Suomi on niin kaukana niistä, Heo ohjaa keskustelijoitaan. Chattivirta ohjelman verkkosivuilla täyttyy kommenteista.

Heo Mino kertoo olevansa tunnettu kilpasyömäri, joten otamme kisan, kuinka paljon friteerattuja katkarapuja kumpikin ehtii ahtaa napaansa puolessa minuutissa.

Heo tietysti voittaa, hän ehtii ahmia niitä ainakin kaksinkertaisen määrän.

Ilmiön nimi on mukbang – ja se on aidosti eteläkorealainen. Muualla maailmassa tätä touhua pidetään lähinnä omituisena.

Etelä-Korea voitti Suomen edustajan ahmimiskilpailussa ylivoimaisesti.
Etelä-Korea voitti Suomen edustajan ahmimiskilpailussa ylivoimaisesti.Mika Mäkeläinen / Yle

Etelä-Koreassa on noin 300–400 ihmistä, jotka striimaavat yleisölle syömistään.

Ammattimainen suursyömäri tienaa omaisuuden

Heo Minon mukaan Etelä-Koreassa on noin 300–400 ihmistä, jotka striimaavat suurelle yleisölle pelkästään syömistään. Heo arvioi, että noin kymmenen prosenttia heistä on tosiammattilaisia, jotka myös tienaavat työllä rutkasti.

41-vuotias Heo itse ansaitsee kulujen jälkeen lähes 100 000 euroa vuodessa, mutta hän ei ole vielä edes 50 suosituimman mukbang-tähden joukosssa. Nykytasolle hän pääsi kolmessa vuodessa, ja ansaitsee jo enemmän kuin aiemmin näyttelijänä ja ohjelmoijana.

– Alussa lähetykset menivät tappiolle. Aina minulla ei ollut edes varaa maksaa ruokalaskujani, Heo kertoo.

Etelä-Koreassa mukbang-ammattilaiset ovat esimerkki työnkuvasta, jota tunnetaan termillä BJ eli broadcasting jockey – vähän kuin DJ, mutta he eivät tarjoile yleisölle musiikkia vaan ruokaseuraa, tai mitä tahansa muuta ilmiötä nettikameran välityksellä.

Heo Mino työskentelee kotistudiossaan, joten kulut ovat melko pienet. Ruokaan toki menee rahaa, samoin nettilähetyksiin.

Heo Mino harrastaa judoa, jotta kilot pysyisivät kurissa.
Heo Mino harrastaa judoa, jotta kilot pysyisivät kurissa.Mika Mäkeläinen / Yle

Kanavan ylläpitäjä ottaa siivun tuloista

Mukbangin julkaisuväyläksi Etelä-Koreassa on noussut AfreecaTV, joka on Youtuben tapainen verkkovideopalvelu. Mukbang-tähdillä on siellä omat kanavansa, joita kuka tahansa voi seurata. Heo maksaa tuloistaan 30 prosenttia AfreecaTV:lle.

Heo kertoo, että hänen kanavallaan on keskimäärin 500–1 000 katsojaa illassa. Eniten ruudun ääressä viihtyvät 30–40-vuotiaat, mutta ainakin Etelä-Koreassa mässäily kiinnostaa kaikenikäisiä.

Katsojat eivät maksa tilausmaksua, vaan antavat vapaaehtoisia lahjoituksia. Suurimmat lahjoittajat mainitaan lähetyksissä, mikä houkuttelee anteliaisuuteen. Fanit myös haluavat nähdä idolinsa syövän parempaa ruokaa.

– Tärkeintä tässä ovat raha ja kuuluisuus. Yleisön määrä ratkaisee, Heo sanoo.

Heo Minon jääkaapin ovi on täynnä ravintoloiden mainoksia.
Heo Minon jääkaapin ovi on täynnä ravintoloiden mainoksia.Mika Mäkeläinen / Yle

Heon mukaan myös ravintolat tarjoutuvat mukbang-tähtien sponsoreiksi, mutta niitä hän ei huoli, koska silloin pitäisi kehua ruokaa, joka ei välttämättä olekaan hyvää. Heo haluaa pysyä lahjomattomana ruokatuomarina.

Eteläkorealaiset viihtyvät nettikameran molemmilla puolilla. Heon mukaan jo 100 000 ihmistä on vähintään kokeillut omien livelähetysten tekoa AfreecaTV:n kautta. Mukbang on vain osa villitystä, ja eteläkorealaiset lähettävät netissä melkein mitä tahansa tavallisen elämän ilmiöitä.

Etelä-Koreasta aloittanut AfreecaTV on laajentumassa ympäri maailmaa ja samalla mukbang-yrittäjiä on ilmaantunut myös Eurooppaan.

Heo Mino ryhtyi mukbang-ammattilaiseksi työskenneltyään ennen näyttelijänä ja IT-alalla.
Heo Mino ryhtyi mukbang-ammattilaiseksi työskenneltyään ennen näyttelijänä ja it-alalla.Mika Mäkeläinen / Yle

Yksinsyöjien Etelä-Koreassa mukbang tarjoaa virtuaalista ruokaseuraa.

Yksinäisten ruokailijoiden seura

Osittain mukbang-ilmiön takana on yksin asuminen ja yksinäisyys. Etelä-Koreassa sinkkutaloudet ovat yleistyneet nopeasti, ja niinpä yhä useampi syö ateriansa yksin. Koreankielessä on myös sana, hon-bob, joka tarkoittaa yksinsyömistä.

Yksinsyöjille on suunniteltu erityisiä ravintoloita, joissa ei tarvitse tuntea olevansa ainoa yksinsyöjä.

Kotona edes perheet eivät usein enää syö yhdessä. Niinpä _mukbang _tarjoaa virtuaalista ruokaseuraa. Perhearvoja korostavassa kulttuurissa muutos on ollut melkoinen.

Mukbang-ammattilaisen työpöydällä riittää ruuan lisäksi elektroniikkaa.
Mukbang-ammattilaisen työpöydällä riittää ruuan lisäksi elektroniikkaa.Mika Mäkeläinen / Yle

– Toisen syömiseen osallistumisesta saa nautintoa. Siksi mukbang on niin suosittua, Heo uskoo.

Mukbang kertoo myös television muuttumisesta. Verkkokanavalla Heo ja hänen yleisönsä chattaavat koko ajan livenä. Heo vastailee kysymyksiin.

– AfreecaTV:n etuna on reaaliaikainen viestintä ja välittömät vastaukset, mutta siihen on sijoitettava sekä rahaa että aikaa, Heo sanoo.

Mukbang on käytännön esimerkki kaksisuuntaisesta televisiosta, jonka rinnalla perinteinen televisio tuntuu kieltämättä kömpelöltä.

Mukbang on kulinaristinörtin unelmaduuni

Kerrostalon kellarikaksiossa asuvan Heo Minon koti on juuri sellainen kuin poikamiesnörtin kämpän voisi kuvitella olevan; toisessa huoneessa vaatteita hujan hajan ja toisessa pc-rompetta.

Heo pitää ammattiaan muuten mukavana, mutta koska mukbang-perinteenä on syödä niin paljon, kunto alkaa kärsiä ja painoa on kertynyt liikaa.

Heo sanoo harrastavansa judoa, mutta edes urheilemalla ei ole helppo kompensoida sitä, että syö ainakin neljän ihmisen edestä. Joinakin iltoina Heo kertoo syövänsä jopa kymmenen ihmisen annokset, mutta kaloreita hän ei ole ruvennut laskemaan.

Kun iltaruoka menee eetteriin koko maailmalle, sen määrästä ja laadusta ei voi tinkiä. Heo yrittää syödä vähemmän muilla aterioilla.

Heon virtuaalisessa ruokapöydässä on kuulemma aina tilaa myös suomalaisille.

– Vaikka meillä ei ole yhteistä kieltä, tunteet kyllä välittyvät. Ehkä suomalaiset ovat kiinnostuneita Koreasta. Korealaiset ainakin tykkäävät kovasti Suomesta, Heo mainostaa.

You can skip to the end and leave a response. Pinging is currently not allowed.

Leave a Reply

Powered by WordPress | Designed by: Premium Themes | Thanks to Free WordPress 4 Themes, Download Premium WordPress Themes and