Suomalaista humalaa löytyy yllättävän paljon – viljelyä saadaan silti odotella vuosia

Tällä hetkellä suomalaiset panimot käyttävät tuontihumalaa olutta valmistaessaan. Etenkin pienpanimot ovat kiinnostuneita saamaan käyttöönsä myös kotimaista humalaa ja maksamaan siitä kunnon hinnan.

Luonnonvarakeskus pyysi keväällä suomalaisia ilmiantamaan vanhat humalakasvunsa ja heinäkuun loppuun mennessä vastauksia kertyi yli tuhat. Syy, miksi juuri kotimainen humala kiinnostaa, on se että ulkomailta tuodut humalalajikkeet eivät kestä ilmasto-olojamme toisin kuin täällä jo karaistuneet lajikkeet.

Yllättävän hyvin humalakasvit ovat säilyneet, sillä kotimainen viljely taantui yli sata vuotta sitten, kun alettiin käyttää enemmän tuontihumalaa.

Luken tutkija Merja Hartikainen arvelee saamiensa vastausten perusteella kuitenkin, että suomalaisilla on jotenkin erityinen suhde humalaan.

– Monenlaisia tarinoita ja ilmoituksia on tullut. Luulen, että humala, joka on näitä vanhoja kasvikantoja, on ollut tosi pitkään samassa pihapiirissä. Tiedetään, että se on vanha ja kukaan ei sitä siihen ole tuonut. Se tunnistetaan myös helposti.

Tavoitteena on, että pystyisimme seulomaan tuhannesta saadusta kasvikantanäytteestä 10 parasta suomalaista aromihumalaa oluentekoon. Merja Hartikainen, tutkija, Luonnonvarakeskus

Nyt humalakasvustojen ilmiantajat saavat tutkijoilta pyynnön lähettää näytteet kasvin lehdistä ja kävyistä. Lehdistä tutkitaan geneettinen monimuotoisuus ja kävyistä niiden katkero- ja aromipitoisuudet. Humalakäpyjä tutkivat myös oluenpanijat, koska juuri käpyjen kemialliset ominaisuudet ovat tärkeitä mitattaessa niiden aromaattisuutta oluentekoon.

– Tavoitteena on, että pystyisimme seulomaan tuhannesta saadusta kasvikantanäytteestä 10 parasta suomalaista aromihumalaa oluentekoon, arvioi tutkija Merja Hartikainen.

Aivan heti ei suomalaista humalaa ole tulossa myyntiin, sillä kasvikantojen tutkiminen, lisääminen ja humalatarhojen perustaminen vie oman aikansa. Merja Hartikainen laskeskelee, että muutaman vuoden kuluttua suomalaiset humalalajikkeet on kunnolla tutkittu, viljelykokeet tehty ja taimet annettu taimistojen lisättäväksi ja sitä kautta edelleen halukkaille viljelijöille pellille istutettavaksi.

– Kolmantena vuonna taimien istuttamisesta aletaan saada hyvää satoa. Muutama vuosi pitäisi jaksaa odottaa, tutkija miettii.

Humalan hinta nousussa

Euroopan humalasadon on erityisesti tänä vuonna kärsineen kuivuudesta ja hinnat ovat taas nousussa. Satotaso on muualla yli 2000 kiloa hehtaarilta, mutta Suomessa tehdyissä viljelykokeissa on jääty tuhanteen kiloon tai alle. Toisaalta luomuhumalalla on kysyntää ja siitä on kaavailtu jopa vientituotetta.

Suomalainen humalanviljely voi perustua vain täkäläisiin kasvikantoihin, sillä tuontijuurakoista ei ole onnistuttu saamaan satoa.

– Ulkomaisia kaupallisia lajikkeita Suomessa on moni yrittänyt pienimuotoisesti viljellä. Joko ne eivät selviä talvesta tai eivät ole sopeutuneet lyhyeen kasvukauteemme ja pitkän päivän valo-olosuhteisiin, Merja Hartikainen kertoo.

Käytännössä vain pohjoiset lajikkeet menestyvät Suomessa ja ehtivät kukkia ajoissa ja tuottaa satoa. Luonnonvarakeskuksen tutkija Merja Hartikainen uskoo, että meneillään olevan tutkimuksen kautta voidaan löytää viljelyyn sopivat lajikkeet.

– Viljelijät ovat todella kiinnostuneita löytämään ja saamaan täällä pärjääviä, oluenteossa hyviä kasveja. Melkein ainut vaihtoehto on se, että yritämme tutkimuksen kautta löytää viljelynarvoiset kasvikannat.

Humala, kävyt
Jouni Hakalahti

Humalan pitkä historia

Olutta on tehty jo vuosituhansia ja siihen on lisätty humalaa maun ja säilymisen takia. Suomessa humalaa on viljelty keskiajalta lähtien ja sitä on käytetty myös veronmaksuun. Viljelemättömyydestä on jopa sakotettu Ruotsin vallan aikana.

Pohjos-Karjalassa tutkittiin humalanviljelyä 1990-luvulla ja humalalajikkeita on kartoitettu aiemminkin. Torniossa panimotoiminnan uudelleen aloittanut yhtiö haluaa myös elvyttää kotimaisen humalan viljelyä.

Hämeen ammattikorkeakoulun Mustialan yksikössä ylläpidetään kahdeksaa vanhaa suomalaista humalakantaa, jotka on kerätty eri puolilta Suomea. Ne kuuluvat kasvigeenivaraohjelman piiriin.

Mustialan käpyjä on käytetty paikallisen pienpanimon oluissa aromihumalointiin keiton loppuvaiheissa.

You can skip to the end and leave a response. Pinging is currently not allowed.

Leave a Reply

Powered by WordPress | Designed by: Premium Themes | Thanks to Free WordPress 4 Themes, Download Premium WordPress Themes and