Saturnuksen kuun kemikaalilöytö on askel eteenpäin avaruuden elämän etsinnässä

Saturnuksen suurimman kuun Titanin kaasukehässä on runsaasti akrylonitriiliä eli vinyylisyanidia, kertoo Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan tutkimus. Havainto lisää elämän mahdollisuutta Titanissa, vaikka siellä on Maan kaltaisille soluille sietämättömän kylmää.

Maassa akrylonitriiliä valmistetaan synteettisesti ja käytetään muun muassa kosteutta hylkivien kankaiden valmistamisessa. Titanin syanidipilvissä itsestään syntyvä akrylonitriili saattaa muodostaa suojaavia rakenteita elämän kehittymiselle, tutkijat uskovat.

Lipidien muodostama solukalvo ei kestäisi Titanin pakkasia.

Avaruusluotain Cassinin havainnoista on jo aiemmin päätelty, että Titanin kaasukehässä saattaisi olla akrylonitriiliä. Nasan Goddardin astrobiologisen keskuksen tutkijat ovat nyt kyenneet todistamaan sen yhdistelemällä Chilessä sijaitsevan ALMA-radioteleskooppiryhmän keräämiä tietoja.

Havaintoja ei alkujaan aiottu tähän tarkoitukseen, vaan niillä haluttiin kalibroida teleskooppeihin tulevan valon määrä.

– Tämän vaikeasti havaittavan tärkeän kemikaalin todentaminen on jännittävä löytö, iloitsee astrobiologi Martin Cordiner, yksi tutkimuksen johtajista.

180 astetta pakkasta

Saturnuksen Titan-kuu on monilta ominaisuuksiltaan hyvä ehdokas elämän etsintään. Se on Maan lisäksi aurinkokuntamme ainoa taivaankappale, jossa on virtaavia nesteitä, vaikkakaan ei vettä. Siellä on myös runsaasti monimutkaisia orgaanisia yhdisteitä.

Kaasukehässä on pääasiassa typen seassa myös hiilipohjaisia molekyylejä, muun muassa metaania ja etaania. Monet tutkijat uskovat, että nuorella Maalla oli samantapainen kaasukehä.

Meidän kaltaisemme elämän kehittymisellä – edes sitkeimmille yksisoluisille – on kuitenkin esteitä. Vähin ei ole se, että Titan on kaukana Auringosta ja siksi hyvin kylmä.

Täällä niin eläinten ja kasvien kuin kaiken muun elollisen soluja suojeleva kalvo on muodostunut rasva-aineista eli lipideistä. Se ei kestäisi Titanin lähes 180 asteen pakkasia.

Joitakin vuosia sitten Cornellin yliopiston tutkijat esittivät hypoteesin, jonka mukaan solukalvon tapainen suoja voisi muodostua myös typpipohjaisista yhdisteistä – ehkä juuri akrylonitriilistä. Tuolloin ei kuitenkaan ollut varmaa, onko sitä Titanissa.

Rosoranrantainen metaanimeriavaruusluotaimen kuvaamana.
Tutkijat laskivat akrylonitriilipitoisuuksia tästä Titanin toiseksi suurimmasta merestä Ligeia Maresta. Sillä on pinta-alaa neljän Suomenlahden verran. NASA/JPL-Caltech/ASI/Cornell

Kalvosta muodostuu pienenpieni säiliö

Goddardin tutkijoiden mukaan akrylonitriiliä lienee eniten stratosfäärissä eli vähintään 200 kilometrin korkeudella Titanin kaasukehässä. He ovat kuitenkin laskeneet, että huomattava määrä vaipuu myös alempiin kerroksiin ja lankeaa sieltä metaanisateen mukana alas meriin ja järviin.

Niissä akrylonitriilimolekyylit saattavat yhdistyä pinnaksi, josta muodostuu mikroskooppisen pieniä kuplia eli varsin samanlaisia "säiliöitä" kuin meillä lipidien kaksoiskerroksista, tutkijat uskovat.

Orgaanisten kemikaalien etsintä jatkuu.

– Ulkopuolisesta ympäristöstä eristävän kalvon ansiosta kemikaaleilla on kylliksi aikaa reagoida vain keskenään. Jos akrylonitriililtä onnistuu tällaisen kalvon muodostaminen, se voi olla merkittävä askel elämän syntyyn, sanoo Goddardin astrobiologisen keskuksen johtaja Michael Mumma.

Tähänastinen tutkimus on julkaistu Science Advances -lehdessä. Goddard on julkaissut tutkimuksesta myös videon. Työ jatkuu uusien ja entistä monimutkaisempien orgaanisten kemikaalien etsinnällä sekä Titanin kaasukehän liikkeiden tutkinnalla.

You can skip to the end and leave a response. Pinging is currently not allowed.

Leave a Reply

Powered by WordPress | Designed by: Premium Themes | Thanks to Free WordPress 4 Themes, Download Premium WordPress Themes and