Puolassa perinne velvoittaa lähtemään kaduille – Mielenosoittajat saivat presidentistä osittaisen erävoiton

Kaduilla protestoineet puolalaiset saavuttivat maanantaina erävoiton, kun presidentti Andzej Duda joutui perääntymään.

Kansalaisten raivosta ja kansainvälisistä vastalauseista pelästynyt presidentti ei allekirjoittanutkaan oman puolueensa, populistisen Laki ja oikeus -puolueen ajamaa lakia, joka olisi antanut poliitikoille vallan valita mieleisensä tuomarit korkeimpaan oikeuteen.

Kyseessä on vasta erävoitto, sillä presidentti aikoo tehdä asiasta uuden esityksen.

Andrzej Duda puhujanpöntössä.
Puolan presidentti Andrzej Duda.Jacek Turczyk / EPA

– Nyt on meneillään omasta mielestäni EU:n ja Puolan vakavin poliittinen kriisi, arvioi Puolaan perehtynyt politiikan tutkija, valtio-opin yliopisto-opettaja Heino Nyyssönen Turun yliopistosta.

Nyyssönen uskoo, että konservatiivinen ja kansallismielinen Laki ja oikeus -puolue aikoo viedä oikeusreformin loppuun jossain muodossa.

EU ei ole vielä kertonut, miten se yrittää saada Puolan palaamaan ruotuun.

Keskiviikkona EU-komissio ilmoitti lähettäneensä Puolalle kehotuksen noudattaa EU-maiden yhteistä oikeusvaltioperiaatetta.

Vahva protestien perinne

Puolassa on hyvin vahva protestien perinne. Protesteilla on myös pitkässä juoksussa saavutettu paljon.

– Perinne velvoittaa lähtemään kaduille puolustamaan oikeuksia. Tämä on näkynyt selvästi Lech Wałesan toiminnassa ja viimeksi näissä Laki ja oikeus -puoluetta vastustavissa mielenosoituksissa, toteaa tutkija Heino Nyyssönen.

Ihmiset osallistuivat protestiin Puolassa 16. heinäkuuta 2017.
Ihmiset osallistuivat protestiin Puolassa 16. heinäkuuta 2017. Jakub Kaczmarczyk / EPA

Nykyisen Puolan alueella on osoitettu mieltä jo satoja vuosia sitten ja kommunismivallan aikanakin Puolassa protestoitiin enemmän kuin muissa itäblokin maissa.

– Tästä löytyy monia esimerkkejä, kuten vuoden 1956 merkittävä Poznańin kansannousu. Myös vuosina 1970 ja 1976 eli ennen solidaarisuuden nousua Puolassa oli useita protestiaaltoja, listaa Nyyssönen.

Poznańissa tehdastyöläiset lähtivät vaatimaan parempia työoloja. Protesti tukahdutettiin voimakeinoin. 1970-luvulla Puolassa osoitettiin mieltä hintojen korotuksia vastaan.

– Esimerkiksi naapurimaa Tshekissä ei ole protestoitu vastaavalla tavalla. Yksi syy voi olla se, että muutokset ovat olleet Puolassa nopeita ja jyrkkiä, kuten kymmenien prosenttien hinnankorotukset kommunistiaikana. Ne ovat ajaneet ihmisiä kaduille.

Laki ja oikeus -puolueen johtaja Jaroslaw Kaczynski mielenosoittajien joukossa Varsovassa 13. joulukuuta.
Laki ja oikeus -puolueen johtaja Jaroslaw Kaczynski mielenosoittajien joukossa Varsovassa joulukuussa 2015. Jacek Turczyk / EPA

Solidaarisuus muutti maailmaa

Nyky-Puolaa dominoi oikeistopopulistinen puolue, mutta Puola muistetaan Solidaarisuus-liikkeestä, joka alkoi horjuttaa kommunistista järjestelmää.

Väkijoukko kannattelee Lech Walesaa
Lech Wałesa 24.10.1980. Ullstein Bild / AOP

Puolalaisen protestoinnin kirkkain voitto lähti liikkeelle Gdandskissa Leninin telakalla elokuussa 1980, kun tuhannet työläiset menivät lakkoon. Lakon pontimena oli muun muassa elintarvikkeiden hintojen raju nousu.

Pian tehdastyöläiset ympäri Puolaa liittyivät protestiin.

Kommunistien kanssa neuvotellut protestin johtaja Lech Wałesa julisti reilut kaksi viikkoa myöhemmin lakkolaisille "Meillä on vapaa ammattiliitto, meillä on oikeus lakkoilla". Myöhemmin liikkeeseen liittyi lähes 10 miljoonaa työläistä.

Väkivallatonta vastarintaa painottanut Solidaarisuus-liike tukahdutettiin runsasta vuotta myöhemmin.

Liikkeen hurjasta kasvusta huolestunut armeija julisti Puolaan sotatilan joulukuussa 1981. Satoja johtajia, mukaan lukien Lech Wałesa, pidätettiin.

Solidaarisuus-liike kiellettiin ja sen toiminta siirtyi maan alle. Sotatila purettiin vuonna 1983 ja vangitut aktivistit vapautettiin.

Jännitteet kytivät 80-luvulla

Vuosina 1982-88 Puolassa vallitsi pattitilanne. Kommunistinen puolue ei murskannut oppositiota, eikä oppositio ryhtynyt kansannousuun.

Varsovan katunäkymä
Varsovan katukuvaa 1980-luvulla. Ullstein Bild / AOP

Puolan taloustilanne heikentyi heikkenemistään ja vuoden 1988 loppuun mennessä protestit ja lakot yleistyvät. Kommunistinen puolue ilmoitti olevansa valmis neuvottelemaan Solidaarisuus-liikkeen kanssa.

– 1980-luvun lopulla Puolassa oli laajoja mellakoita. Taloustilanne oli hyvin heikko ja kommunistipuolue oli pakotettu neuvotteluihin Solidaarisuuden kanssa. Se johti ensimmäisiin osittain vapaisiin vaaleihin itäblokin maissa, toteaa tutkija Heino Nyyssönen.

Solidaarisuus-liikkeen, kommunistien ja katolisen kirkon neuvottelut avasivat tien kommunismin kaatumiselle Puolassa.

Osittain vapaissa vaaleissa vuonna 1989 Solidaarisuus sai murskavoiton ja se pääsi muodostamaan hallituskoalition.

Tadeusz Mazowieckista tuli ensimmäinen ei-kommunistinen pääministeri sitten vuoden 1946.

Kuvassa ovat itäblokin ensimmäiseksi ei-kommunistiseksi pääministeriksi Puolassa noussut Tadeusz Mazowiecki ja nuori Donald Tusk. Mazowiecki on oikealla ja osoittaa oikealla kädellään eteenpäin. Tusk taputtaa hänen vieressään.
Tadeusz Mazowiecki ja nuori Donald Tusk vuonna 1994. EPA / Janusz Mazur

Vuotta myöhemmin Lech Wałesa valittiin Puolan presidentiksi. Markkinauudistukset ja yksityistäminen alkoivat.

Protestointi jatkui 90-luvulla

Protestointi jatkui Puolassa vapautumisen jälkeenkin, kertoo tutkija ja itäisen Keski-Euroopan asiantuntija Heino Nyyssönen.

1990-luvulla Puolan kaduilla järjestettiin protesteja ja mielenosoituksia enemmän kuin monessa muussa Itä-Euroopan maassa.

– Voisi mainita esimerkiksi hiilikaivosten lakkautuksia, telakkateollisuuden alasajoa ja valtion työntekijöiden irtisanomisia koskeneet protestit, kertoo Heino Nyyssönen.

Usein massiivisilla mielenosoituksilla ei ole saatu Puolassakaan aikaan muutosta, tai pysäytettyä sitä.

– Rakennemuutoksia on ajettu Puolassa läpi protesteista huolimatta.

Käännös oikealle vuonna 2015

Puolassa on järjestetty massiivisia mielenosoituksia sen jälkeen, kun populistinen Laki ja oikeus -puolue nousi valtaan vuonna 2015.

Saman vuoden lopussa kansa vastusti kaduilla hallinnon puuttumista median toimintaan.

Protesteista huolimatta tiedotusvälineiden toimintavapauksia rajoittava laki säädettiin. Sen jälkeen hallitus on voinut esimerkiksi nimittää valtiollisen television ja radion johtajat.

Viime vuonna Puolassa marssittiin myös aborttilain tiukentamista vastaan. Tällä kertaa mielenosoittajat saivat erävoiton, kun hankkeesta luovuttiin. Lakiesitys olisi sallinut abortin vain äidin hengen ollessa vaarassa.

Aborttilakimielenosoitus Puolassa.
Aborttilakimielenosoitus Varsovassa 22. syyskuuta 2016. Pavel Supernak / EPA

– Ainakin tiukempaa aborttilakia myöhästettiin. Laki ja oikeus -puolueella on kuitenkin edelleenkin näkemys, että aborttilainsäädäntöä pitäisi kiristää. Ainakin mielenosoittajien tilapäisestä voitosta oli kysymys, tutkija Heino Nyyssönen sanoo.

Tuorein oikeusreformi ei siis mennyt läpi sellaisenaan presidentin käytettyä veto-oikeuttaan.

Seuraavana päivänä eli viime tiistaina Duda kuitenkin hyväksyi samaan pakettiin kuuluvan lain, joka antaa oikeusministerille valtuudet irtisanoa ja nimittää alempien tuomioistuinten puheenjohtajia.

“Demokratian ja oikeusvaltion murentamisen tiellä”

Laki ja oikeus -puolueen kannatus on Puolassa 40 prosentin luokkaa. Nyyssönen pohtii, että puolueen menestyksen taustalla on populismi ja liberalismin vastaisuus.

– Trumpilainen politiikka on ollut valtavirtaa Puolassa ja Unkarissa jo ennen Trumpin nousua Yhdysvaltain presidentiksi.

Puolan nykyjohto on moneen kertaan ravistellut EU:ta, jossa Puolan ainoa ilmiselvä kumppani on Unkari.

Nyyssönen toteaa, että on mielenkiintoista nähdä kuinka pitkälle valtapuolue on valmis menemään kansainvälisestä vastustuksesta huolimatta.

– Laki ja oikeus -puolue on halunnut esiintyä sheriffinä, joka laittaa asiat kuntoon. Sen takia on ironista, että juuri tämä puolue on lähtenyt näin vaaralliselle demokratian ja oikeusvaltion murentamisen tielle.

Aikajana: Telakan solidaarisuudesta tähän päivään

1980: Solidaarisuus-liike alkaa Gdanskissa Leninin telakalla.

1981: Solidaarisuus-liike tukahdutetaan, Puolaan julistetaan sotatila.

1982-88: Jännitteet kytevät, Solidaarisuus-liike toimii maan alla.

1988: Taloustilanteen heikennyttyä entisestään protestit ja lakot yleistyvät. Kommunistinen puolue taipuu neuvotteluihin.

1989: Solidaarisuus-liikkeen, kommunistien ja katolisen kirkon neuvottelut avaavat tien kommunismin kaatumiselle Puolassa. Osittain vapaissa vaaleissa Solidaarisuus-liike saa murskavoiton. Tadeusz Mazowieckista tulee ensimmäinen ei-kommunistinen pääministeri sitten vuoden 1946.

1990: Lech Wałesa valitaan Puolan presidentiksi. Markkinauudistukset ja yksityistäminen alkavat.

1991: Ensimmäiset parlamenttivaalit kommunismin kaatumisen jälkeen. Neuvostojoukot alkavat poistua maasta.

1993: Uusia protesteja: Puolan kaduilla on protesteja ja mielenosoituksia enemmän kuin useimmissa muissa vapautuneissa Itä-Euroopan maissa.

1999: Puola liittyy Natoon.

2004: Puola liittyy Euroopan unioniin.

2013: Kymmenet tuhannet mielenosoittajat vaativat Varsovassa palkankorotuksia ja lisää työtä.

2015: Populistisen Laki ja oikeus -puolueen valtakausi alkaa.

2016: Medialaki: Laajoista mielenosoituksista huolimatta Puola rajoittaa median toimintaa uudella lailla.

2016: Aborttilaki: Laajojen protestien jälkeen parlamentti hylkää aborttilain tiukentamisen.

2017: Oikeusreformi: Massiivisissa mielenosoituksissa vastustetaan hallituksen suunnitelmia oikeuslaitokseen puuttumisesta.

You can skip to the end and leave a response. Pinging is currently not allowed.

Leave a Reply

Powered by WordPress | Designed by: Premium Themes | Thanks to Free WordPress 4 Themes, Download Premium WordPress Themes and