Punkinpuremaa ei voi lääkitä varmuuden vuoksi: “Söisimme 50 turhaa lääkekuuria yhtä tarpeellista kohden”

Se on pieni ja se tulee hiljaa. Sen mukana kulkee vaarallinen sairaus. Se iskee leukansa lihaasi ja oksentaa taudin verenkiertoosi.

Näin punkkia kuvailtaisiin, jos se esiintyisi kauhuelokuvan pääosassa – ja kauhua se herättääkin.

Terveyskeskuslääkärit käännyttävät hiki hatussa kansalaisia, jotka vaativat antibioottikuureja punkin pureman jälkeen. Samaan aikaan apteekeista hamstrataan tavaraa, jolla peto kammetaan, hirtetään, laastaroidaan tai nypätään ihosta irti. Saatavilla on jopa pikatestejä, joilla voi selvittää vangitusta punkista, onko se terve vai ei.

Punkkien levittämät taudit pitää ottaa vakavasti ja hoitaa huolella. Mutta täysin turvaan punkeilta ei pääse, vaikka tekisi mitä.

Siksi myös punkkisairauksien kammolla on hurjat mittasuhteet. Osa ihmisistä kokee, ettei terveydenhuolto ota heitä tosissaan, eivätkä he saa apua.

Kuinka niin pieni eläin voi olla niin pelottava? Annetaan lääketieteilijän ja sosiologin selittää.

Helsingin yliopiston professori Olli Vapalahti
Helsingin yliopiston professori Olli VapalahtiAntti Lähteenmäki / Yle

Borreliaa voi hoitaa – sairastumisen pelkoa ei

Helsingin yliopiston zoonoosivirologian professori Olli Vapalahti tietää, miten pöpöt siirtyvät eläimistä ihmisiin. Vapalahti selvittää, että borrelioosi on oikeastaan alenevan riskiketjun sairaus.

– Noin viidennes punkeista kantaa borreliabakteeria. Kuulostaa pahalta, mutta purema ei merkitse automaattista tartuntaa. Kaikista punkeista vain kaksi prosenttia todella tartuttaa taudin ihmiseen, Vapalahti sanoo.

Ne kaksi prosenttia, jotka sairastuvat, voivat saada iho-oireita: punkin puremakohtaan syntyy laajeneva, rengasmainen punoittava rinkula. Lisäksi voi esiintyä kuumetta, päänsärkyä sekä lihas- ja nivelkipuja. Jos tässä vaiheessa syö tukevan antibioottikuurin, borrelioosi jää siihen.

Mutta joillekin käy huonommin. Borrelioosi on katala pirulainen. Se on vaikea diagnostisoida ja osa tartunnan saaneista ei oirehdi lainkaan.

– Vaikka menet terveyskeskukseen selvän iho-oireenkin kanssa, tartuntaa ei vielä siinä vaiheessa välttämättä näe verestä laboratoriotestissä, Vapalahti sanoo.

Jos punkin puremasta ei saa oireita, on tietysti pieni mahdollisuus, että tauti jää löytymättä ja hoitamatta. Siksi niin moni haluaisi lääkekuurin varmuuden vuoksi.

Varsinkin kun hoitamaton borrelioosi voi huonolla tuurilla aiheuttaa pysyviä, vakavia jälkiseurauksia: tuskallisia, repiviä nivel- ja lihaskipuja, sydämen rytmihäiriöitä ja paljon muuta.

Punkki lähikuvassa pöydällä.
Itsensä verta täyteen imenyt punkki. Roni Rekomaa / Lehtikuva

Viisikymmentä turhaa lääkekuuria vastaan yksi

Vapalahden mukaan antibioottikuurin määrääminen vain varmuuden vuoksi olisi terveysriski itsessään.

– Jos kansalaiset ryntäisivät syömään antibioottikuurin joka kerran, kun löytävät punkin ihostaan, kuluttaisimme lääkekuureja 50-kertaisen määrän liikaa. Eli yhtä tarpeellista kuuria kohden söisimme 50 turhaa kuuria, Vapalahti sanoo.

Jo nyt ollaan huolissaan siitä, että liika antibioottien käyttö synnyttää niille vastustuskykyisiä bakteereja.

Auttaako apteekin pikatesti?

Punkkihuoli on luonut markkinat erilaisille pikatesteille, joilla voi selvittää, sairastaako borrelioosia vai ei. Testi voidaan tehdä pienestä pisarasta sormenpäästä otettua verta. Uusimmissa malleissa voi tutkia myös sen, kantaako punkki borreliabakteeria. Testi tehdään pienessä koeputkilossa, johon ihosta poistettu punkki muussataan.

Kuulostaa ongelman ratkaisulta: selvität testillä, tarvitsetko lääkekuurin. Turhat kuurit jäävät sikseen.

– Asia ei ole valitettavasti näin yksinkertainen, Vapalahti sanoo.

Professori muistuttaa taas, kuinka pieni osa punkeista tartuttaa ihmisen.

– Vaikka pikatestit kertoisivat sadan prosentin varmuudella, että meitä purrut punkki oli taudinkantaja, vain murto-osa punkeista, se kaksi prosenttia, kuitenkin tartuttaa meidät. Vain niitä kahta prosenttia varten syödyt lääkekuurit olisivat tarpeen, muut edelleen turhia, Vapalahti sanoo.

Punkki lähikuvassa iholla.
Juha Metso / AOP

Asiassa on toinenkin mutka. Punkki on pieni ja huomaamaton. Sen mikrosskooppiset esiasteetkin, nymfit, voivat imeä ihmisestä verta. Kolmannes tai neljäsosa punkin puremista jääkin huomiotta.

– Voit testata käsivarteesi kiinnittyneen punkin ja testi saattaa ihan oikein väittää, että juuri se punkki ei ole taudinkantaja. Samaan aikaan sinulla voi tietämättäsi olla hiusten joukossa päänahassasi toinen punkki, joka puolestaan levittää borreliaa, Vapalahti sanoo.

Entä sitten ihmisen verestä tehdyt pikatestit? Nehän eivät kerro, kantaako punkki tautia vaan sen, onko ihminen saanut tartunnan.

Vapalahti ei lämpene veritesteillekään. Hän oli mukana selvittämässä pari vuotta sitten kahta verellä toimivan pikatestin luotettavuutta. Näytteet oli varmennettu tarkoilla laboratoriotutkimuksilla.

– Hyvä uutinen oli, että aina kun pikatesti väitti borrelian tarttuneen, se kyllä piti paikkansa. Huono uutinen oli, että testiltä jäi silti tunnistamatta 75 prosenttia tartuntatapauksista. Tällaisen testin käyttäminen luo väärää turvallisuudentunnetta, Vapalahti sanoo.

Borrelioosi on vaikeasti testattava sairaus. Sen diagnostiikasta käydään kansainvälisestikin koulukuntakiistoja.

Punkkien pelko on kohta kansantauti

Suomessa borreliaa kantavat punkit ovat ilmaston lämpiämisen myötä siirtyneet ulkosaaristosta pikkuhiljaa yhä pohjoisemmaksi. Sama on tapahtunut toisenkin punkkivitsauksen, puutiaisaivokuumen kanssa.

Puutiasiaivokuume on paljon borreliaa vakavampi tauti, mutta onneksi hyvin harvinainen – ja sitä vastaan on olemassa rokote.

Nuori tyttö saa TBE-rokotuksen.
TBE-rokote suojaa puutiaisaivokuumeelta. Jari Kovalainen / Yle

– Esimerkiksi puutiaisaivokuumeen kanssa Suomessa eletään nyt elämää, joka on ollut vuositolkulla tavallista arkea Saksassa ja Itävallassa, Vapalahti sanoo.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tilastoissa laboratoriovarmistettujen borrelioositapausten määrä on noussut tasaisesti noin 1000:sta noin 2000:een kymmenessä vuodessa. Oikeasti borrelioosia on enemmän. THL:n luvuissa eivät ole mukana tapaukset, joissa terveyskeskus on määrännyt antibioottikuurin suoraan oireiden vuoksi.

– Oireiden perusteella borrelioosia hoidetaan Suomessa lääkkeillä varmaan vajaat 10 000 tapausta vuosittain, Vapalahti arvelee.

Ja vielä useampi haluaisi hoidon pelkän punkinpureman takia. Borrelioosin pelko läheneekin kansantaudin mittakaavaa, vaikka itse tauti ei sellainen olekaan.

grafiikka
Puutiaisaivokuume on borrelioosia vaarallisempi, mutta moninkertaisesti harvinaisempi sairaus. Tautia esiintyy lähinnä rannikkoseuduilla. Tartunnan saa vuosittain 50 – 60 ihmistä. Puutiaisaivokuumetta vastaan on rokote. Se on ilmainen Ahvenenmaalla, Paraisilla ja Simossa asuville.Yle Uutisgrafiikka

Punkki on riskiyhteiskunnan näkymätön uhka

Sosiologian dosentti Piia Jallinoja Helsingin yliopistosta selittää punkkipelon voimakkuutta riskiyhteiskunta-käsitteellä. Kun termi syntyi, sillä tarkoitettiin nyky-yhteiskunnan vaaroja, kuten esimerkiksi ympäristömyrkkyjä tai säteilyä. Riskiyhteiskunnan vaarat ovat usein kontrollimme ulkopuolella ja näkymättömiä. Sillä tavalla ne ovat tavallaan tuntemattomia.

– Punkki on hyvin samankaltainen uhka. Siinä asettuu vastakkain ihana, hyvä luonto, jossa vaanii kuitenkin näkymätön peto, Jallinoja pohtii.

Helsingin yliopiston dosentti Pia Jallinoja
Helsingin yliopiston dosentti Pia JallinojaAntti Lähteenmäki / Yle

– Jos punkit olisivat hiiren kokoisia, pelkäisimme niitä todennäköisesti vähemmän. Nyt kammoon liittyy salakavaluuden elementti. Punkki on vaikea huomata. Emme voi päältä nähdä, kantaako se sairautta vai ei. Sellaiset asiat, joissa riskiä on vaikea arvioida ja mahdoton kontrolloida, pelottavat meitä erityisen paljon, Jallinoja sanoo.

On esimerkiksi jokseenkin selvä tosiasia, että tupakointi on tappavan vaarallista, mutta tupakoitsijat eivät silti sauhuttele päivästä toiseen pelosta jäykkinä. Uhka on tupakoidessa näkyvillä, ja se on kontrolloitavissa: tupakoija voi päättää, paljonko polttaa, vai polttaako laisinkaan.

Jallinojan mukaan tässä ajassa on lisäksi piirteitä, jotka kasvattavat punkkitautien tapaisten terveysuhkien pelottavuutta.

– Samanlaista huolta on koettu muun muassa hometaloista tai ruuan lisäaineista. Näissäkin pelottavinta on juuri uhan näkymättömyys ja mahdollisten oireiden epäselvyys, Jallinoja sanoo.

– Tähän aikaan liittyy vahvasti myös se, että asiantuntijuus haastetaan. Osa ihmisistä päättelee epämääräisistä oireista itse, että kyseessä on borrelioosi. He kokevat vahvasti, että lääkärit ja terveydenhuolto eivät tue ja auta heitä.

You can skip to the end and leave a response. Pinging is currently not allowed.

Leave a Reply

Powered by WordPress | Designed by: Premium Themes | Thanks to Free WordPress 4 Themes, Download Premium WordPress Themes and