Nykyihmisen syljestä löytyi häivähdys muinaisesta sukulaislajista

Tutkijat ovat löytäneet Saharan eteläpuolisen Afrikan asukkaiden syljestä merkkejä siitä, että jokin muu ihmislaji on vaikuttanut siellä nykyihmisen perimään.

Yhdysvaltalaisen Buffalon yliopiston tutkijat tekijät havaintonsa vahingossa selvittäessään syljen lima-aineen sisältämän MUC7-proteiinin merkitystä ja alkuperää.

Se kiinnosti heitä, koska aiempi tutkimus oli vihjannut, että proteiinilla saattaa olla yhteys astmaan.

Syynä kaukainen “aavelaji”?

Tutkijat totesivat yllätyksekseen, että Saharan eteläpuolella asuvilla afrikkalaisilla on MUC7:ää ohjaavasta geenistä hyvin erilainen versio kuin muualla maailmassa.

Ero on niin suuri, että neandertalin- ja denisovanihmisten kyseiset geenit olivat lähempänä esimerkiksi meitä eurooppalaisia kuin nykyisten keski- ja eteläafrikkalaisten.

– Analyysimme perusteella kaikkein uskottavin selitys on geneettinen lisä kaukaiselta "aavelajilta". Kutsumme sitä aaveeksi, koska meillä ei ole siitä fossiileja, sanoo Buffalon yliopiston apulaisprofessori Omer Gokcumen.

Laji voi olla tieteelle vielä tuntematon, mutta se saattoi olla myös esimerkiksi jokin Homo erectuksen alalaji, Gokcumen selventää.

Eurooppalaisissa on hiven neandertalilaista

Geenien mutaatiovauhdin perusteella lajit pariutuivat 150 000 vuotta sitten. Ne olivat eronneet omille evoluutiopoluilleen 1,5–2 miljoonaa vuotta sitten. Nykyihminen on tuoreimpien tutkimustulosten perusteella 300 000 vuoden ikäinen.

Havainto antaa lisätukea sille yleistyneelle oletukselle, että meidän lajimme ja jo sukupuuttoon kuolleiden hominidilajien yhteiset lapset eivät olleet harvinaisuus. Gokcumen uskoo tällaisten pienokaisten olleen pikemminkin normi kuin poikkeus.

Aiemmin on jo osoitettu, että Aasiaan ja Eurooppaan tulleet nykyihmiset pariutuivat useita kertoja neandertalin- ja denisovanihmisten kanssa. Suurin osa meistä nykyeurooppalaisista ja -aasialaisista kantaa perimässään pientä muistoa myös noista muinaisista esivanhemmista, vaikka lajit ovat kuolleet sukupuuttoon.

Nature-lehdessä viime vuonna julkaistussa tutkimuksessa oli yhteenveto ihmislajien keskinäisestä lisääntymisestä.

MUC7 vaikuttaa suun bakteeristoon

Entä kysymys, jonka vuoksi Buffalossa alettiin tutkia MUC7:tä? Siihenkin saatiin vastaus: MUC7 näyttää vaikuttavan siihen, millaisia bakteereja meidän suussamme on. Ero MUC7-geenissä näkyy erona myös suun bakteeristossa, mikrobiomissa.

Se puolestaan voi vaikuttaa siihen, miten hyvin sylki siivoaa suusta sairauksia aiheuttavia bakteereja ja muita terveyden vaarantajia.

Tutkimus on julkaistu Molecular Biology and Evolution -lehdessä.

You can skip to the end and leave a response. Pinging is currently not allowed.

Leave a Reply

Powered by WordPress | Designed by: Premium Themes | Thanks to Free WordPress 4 Themes, Download Premium WordPress Themes and