Mestariompelijan parsima sukka kertoo tarinaa Grönlannin ensimmäisistä asukkaista

Grönlannista on löytynyt sukka, jonka omistaja ei luopunut siitä hevillä, vaikka isovarvas pyrki yhä uudelleen näkyville. Sukaksi pukimen todistaa se, että karvapuoli on sisäänpäin. Kengässä nahka olisi toisin päin.

Moneen kertaan paikattu nahkasukka ei ehkä kuulosta jutun arvoiselta, mutta pukimen ikä tekee sen tärkeäksi: hylkeennahkasukka kuului yhdelle Grönlannin varhaisimmista asukkaista.

Sukka löytyi alueelta, jossa 4 000 vuotta sitten asui saqqaqkulttuuria edustanutta väkeä. Sukka on ainoa tutkijoiden löytämä vaate, jonka tiedetään varmasti kuuluneen saqqaqille, kertoo Tanskan kansallismuseon arkeologi Bjarne Grønnow tanskalaisella Videnskab-tiedesivustolla.

Yliluottelua luuneulalla

Sukan täsmälliset pistot, jotka oli ommeltu eläinten jänteistä tehdyllä langalla, todistavat erittäin kehittyneestä käsityötaidosta.

– Jänne on vaikeaa kehrätä niin ohueksi langaksi. Olemme löytäneet myös linnunluista tehtyjä neuloja, joiden silmällä on mittaa alle millimetri. Saqqaqien vaatteiden täytyi olla todella kauniita, Grønnow sanoo.

Sukan tarkoin tutkinut asiantuntija Anne Lisbeth Schmidt Tanskan kansallismuseosta kertoo, että ommel on tehty yliluottelupistoilla. Tekniikka on yksinkertainen mutta oivallinen. Materiaalia ei mene hukkaan, eivätkä reunat rispaannu.

– Pistot ovat äärimmäisen pieniä. Kymmenellä sentillä on jopa 50 pistoa. Olen hyvin vaikuttunut heidän taidoistaan. En käsitä, miten he pystyivät niin tiheään ompeleeseen, Schmidt sanoo.

Asuinpaikoista tunnetaan vain kaksi

Saqqaqit tulivat Grönlantiin nykyisestä Kanadasta noin 4 500 vuotta sitten. Kun saarelle samaan aikaan tullut toinen joukko suuntasi pohjoiseen, saqqaqit asettuivat etelään.

Grønnow on kirjoittanut väitöskirjansa saqqaqien kahdesta asuinpaikasta, jotka löydettiin 1980-luvulla. Tuolloin luultiin, että lisää löytyisi tuota pikaa, mutta Qeqertasussuk ja Qajaa ovat jääneet ainoiksi. Muualta tunnetaan vain yksittäisiä esineitä.

Ikiroudassa on säilynyt metsästys- ja kalastusvälineitä ja muita työkaluja sekä kotien tarvekaluja kivestä, puusta, luusta, valaanhetuloista ja nahasta. Arkeologien mukaan kaikki osoittavat erinomaista käsityötaitoa.

Saqqaqit pitivät kiinni vanhasta kulttuuristaan alusta loppuun.

Samalla esineet kertovat, että saqqaqien elämäntyyli säilyi muuttumattomana lähes kahden vuosituhannen ajan eli siihen saakka, kun he katosivat jäljettömiin.

Useimmissa kulttuureissa tyyli ja teknologia muuttuvat aikaa myöten, mutta saqqaqit pitivät kiinni vanhasta kulttuuristaan alusta loppuun, kertoo Grønnow. Se kummastuttaa häntä.

Sitoiko kivilaji kulttuurin yhteen?

Kivityökaluissa käytettiin lähes pelkästään yhtä ainoaa liuskekivilaatua, sitä samaa, jonka saqqaqit olivat löytäneet Grönlantiin tultuaan. Grønnowia pohtii, oliko se saqqaqien tapa pitää kiinni kulttuuristaan.

Kun he levittäytyivät yhä uusille alueille, tuttu liuskekivi saattoi olla yhdistävä tekijä, jonka ansiosta he tiesivät olevansa samaa kansaa, Grønnow arvelee.

Hänen tutkimuksensa saqqaqien esineistöstä on luettavissa kokonaisuudessaan englanniksi tästä linkistä. Myös Tanskan kansallismuseolla on englanninkielinen sivu saqqaqeista.

You can skip to the end and leave a response. Pinging is currently not allowed.

Leave a Reply

Powered by WordPress | Designed by: Premium Themes | Thanks to Free WordPress 4 Themes, Download Premium WordPress Themes and