Luulöytöjä Siperiasta: Täältäkö alkoi koirien jalostaminen?

Pohjoisessa Jäämeressä sijaitsevassa Uuden-Siperian saaristossa tehdyt fossiililöydöt ovat aikaistanet tuhansilla vuosilla aikaa, jolloin ihminen ilmeisesti siirtyi koirien kesyttämisestä niiden jalostamiseen.

Yhdeksän tuhatta vuotta sitten Žohovissa asui nahkateltoissa väkeä, jonka tiedetään metsästäneen jääkarhuja kivikauden aseilla ja seuranneet peuralaumoja laajojen tasankojen poikki. Žohov ei tuohon aikaan ollut vielä saari. Meren noustessa se jäi vähitellen 500 kilometrin päähän rannikosta.

Tuoreen tutkimuksen perusteella muinaiset žohovilaiset näyttävät olleen ensimmäisiä ihmisiä, jotka alkoivat muokata koirista sopivia tiettyyn tehtävään. Kulkiessaan peurojen perässä satojen kilometrien päähän ihmiset tarvitsivat kelkoilleen vetäjiä, sanoo Venäjän tiedeakatemian arkeologi Vladimir Pitulko.

Kallot vahvistivat koirien eron susista

Pitulko on tehnyt Žohovissa kaivauksia useiden vuosikymmenien ajan. Hän on löytänyt koirien luita ja puisten kelkkojen jäänteitä, mutta ratkaiseva todiste jalostamisesta ovat kallovertailut, joita hän teki yhdessä kollegansa Aleksei Kasparovin kanssa.

He vertasivat kahta parhaiten säilynyttä muinaista pääkalloa samojen seutujen nykysusiin ja siperianhuskeihin. Kallojen korkeuden ja pituuden ja kuonojen pituuden vertailut osoittivat, että toinen kallo todellakin oli kuulunut koiralle ja toinen ilmeisesti koirasudelle.

Pitulko omisti tutkimuksen mäyräkoiralleen.

11 yksilön kivettyneistä luista pyrittiin selvittämään, minkä näköisistä koirista oli kyse. Kymmenen ilmeisesti muistutti tämän päivän siperianhuskyja. Ne painoivat 16–25 kiloa. Yksi oli 29-kiloinen, ja siinä saattoi olla alaskanmalamuutin näköä.

Vetokoiran parhaana kokona pidetään 20–25 kiloa. Sellaisena se on riittävän vahva vetämään kelkkaa, mutta kyllin kevyt, jotta sen elimistö ei lämpene ponnisteluista liikaa.

Pitulko arvelee, että žohovilaisten koirista suurimmat olikin tarkoitettu avuksi jääkarhujen metsästykseen.

Tutkimus on julkaistu Journal of Archaeological Science: Reports -lehdessä. Venäläisessä N+1-lehden artikkelissa on kuvia tutkituista kalloista. Pitulko on omistanut tutkimuksen 15-vuotiaalle mäyräkoiralleen Liverpoolille.

Siperianhuskyn silmät.
Siperianhuskyn sininen katse.Felix Kästle / EPA

Kuinka tarkkaan jalostusta harkittiin?

Arkeologi Angela Perri saksalaisesta Max Planck -instituutista sanoo Science-lehdessä, että hänenkin mielestään Pitulkon ja Kasparovin todisteet todella kertovat koirien jalostamisesta.

Tätä ennen vanhimmat todisteet sellaisesta ovat Lähi-idästä seitsemän vuosituhannen takaa.

Perrin mielestä Žohovin jäänteet ovat kuitenkin liian monenlaisia, jotta ne osoittaisivat, että jalostus oli tarkkaan harkittua. Hän arvelee, että koirat ja ehkä muutamat sudetkin lisääntyivät vapaasti keskenään ja ihmiset valitsivat monenkirjavista pentueista parhaat rekikoirat.

Koirien kesyttämisen lasketaan alkaneen noin 15 000 vuotta sitten. Nykykoirien sukujuuret ovat kuitenkin kiistellyt.

You can skip to the end and leave a response. Pinging is currently not allowed.

Leave a Reply

Powered by WordPress | Designed by: Premium Themes | Thanks to Free WordPress 4 Themes, Download Premium WordPress Themes and