Jari Korkki: Niinistö vankkureissa, kansa liikkeessä

En yllättynyt ollenkaan, kun Sauli Niinistö maanantaina ilmoitti havittelevansa toista kuusivuotiskautta tasavallan presidenttinä. Miksi ei havittelisi, jos kerran terveys ja kotiasiat ovat kunnossa ja kaiken lisäksi maailmakin ympärillä mullin mallin? Noloa se olisi lähteä noin vain kävelemäänkään.

Sen sijaan myönnän yllättyneeni melkoisesti, kun Niinistö kertoi samaan hengenvetoon asettuvansa ehdolle valitsijayhdistyksen kautta. Siis jos kannatusta riittää. Jos ei niin "mitäpä minä niissä vaaleissa tekemään", Niinistö muotoili.

Moni muukin ammatikseen politiikkaa tarkkaileva tuntui yllättyneen. Jotkut jopa siinä määrin, että Niinistön sinänsä taitavaa vetoa maalailtiin suorastaan ainutkertaiseksi. Vertailukohtia tuntui löytyvän korkeintaan 50-luvulta, Paasikiven ajoilta.

Tässä kohtaa moni vasemmistohenkinen veteraani saattoi höristää korviaan ja horaista iltakahveet väärään kurkkuun.

Kovin nopeasti näkyy unohtuneen, että vuoden 1988 presidentinvaalissa Keski-Suomen maaherraksi kotiutunut Kalevi Kivistö (skdl) saatiin houkuteltua kilpaan nimenomaan kansanliikeporkkanalla.

Kivistö oli tuonut vuoden 1982 vaalissa valitsijamiehensä Mauno Koiviston tueksi jo vaalin ensimmäisellä kierroksella arvatenkin estääkseen Ahti Karjalaisen ilmestymisen mustana hevosena vaalin toiselle kierrokselle ja siksi peli pantiin poikki jo ensimmäisellä.

Ratkaisu löytyi valitsijayhdistyksestä ja niin Kivistö kandideerasi ei SKDL:n vaan Liike 88 -kansanliikkeen ehdokkaana.

Kivistö oli siis Koiviston mies, eikä asettuminen istuvan presidentin vastaehdokkaaksi kuusi vuotta myöhemmin ollut näistä asetelmista varmastikaan helppoa.

Ratkaisu löytyi valitsijayhdistyksestä ja niin Kivistö kandideerasi ei SKDL:n vaan Liike 88 -kansanliikkeen ehdokkaana.

Varsinaisen vaalityön tekivät tietysti SKDL:n aktiivit, mutta aikalaisten muistikuvissa mukana oli myös vihreitä, sosiaalidemokraatteja ja jokunen porvarikin.

Vasemmistoliitto kuulemma sikisi pitkälti Liike 88:n merkeissä syntyneestä yhteistyöstä.

Ensimmäinen Niinistön ilmoittautumista seurannut mielipidekysely julkaistiin torstain Ilta-Sanomissa. Niinistöä kannattaa myös seuraavaksi presidentiksi ei niinkään yllättäen 72 prosenttia vastanneista.

Muut kilpaan jo ilmoittautuneet ehdokkaat jäävät kauaksi taakse, Niinistön viimekertainen finaalivastus Pekka Haavisto (vihr.) kahteentoista prosenttiin.

Peli on siis selvä, eikö niin?

Edes Koivisto ei saanut kummallakaan kerralla yli puolta äänistä.

Tuskinpa vaan. Nyt kun Mauno Koiviston saavutuksia hehkuttavat nekin, jotka vuoden 1982 vaalien alla ostelivat pääkaupungin päivälehdistä hänen valintaansa vastustavia kokosivun ilmoituksia, saattaa helposti unohtua, ettei edes Koivisto saanut kummallakaan kertaa yli puolta äänistä.

Vuoden 1982 vaalissa Koivisto sai 43 ja 1988 suorassa kansanvaalissa karvan alle 49 prosenttia äänistä. Rinnakkain viimeisen kerran 1988 järjestetyssä valitsijamiesvaalissa Koivistoa tukevat ryhmät saivat 46,6 prosentin kannatuksen. Nyt Koivisto valittiin toisella kierroksella.

Vuoden 2006 vaaleissa Tarja Halosen kampanjatiimi teki jälkikäteen arvioituna virheen, kun se julisti aikovansa ratkaista kilvan heti ensimmäisellä kierroksella. Moni piti ilmoitusta ylimielisenä ja lopulta kampanjalle oli käydä vallan hullusti. Sauli Niinistö vei kisan ensin toiselle kierrokselle ja hävisi lopulta vain niukasti prosentein 51,8-48,2.

Mikään ainakaan kaksivaiheisen suoran kansanvaalin historiassa ei siis puolla sitä, että vaali ratkeaisi vielä ensimmäisellä kierroksella.

Viime vuosituhannen Tupu, Hupu ja Lupu -ketjusta mukaan haluaisi varmasti myös Varsinais-Suomen maakuntasatraappi Kari Häkämies.

Sen tietää varmasti hyvin myös Niinistön kansanliikkeen ei niinkään salainen asiamies Heikki A. Ollilla, joka johtaa vaimonsa Pirkko-Liisan kanssa Niinistön valitsijayhdistyksen perustamista ja kannatuskorttien keräämistä Tampereen kupeesta Kangasalta käsin.

Viime vuosituhannen politiikan Tupu, Hupu ja Lupu -ketjusta (K.Häkämies-S.Niinistö-H.A.Ollila) mukaan kampanjoimaan haluaisi varmasti myös Varsinais-Suomen maakuntasatraappi Kari Häkämies, mutta ei oikein virkamiehenä voi.

Mielipidekyselyt tulevat varmaankin vielä tasoittumaan jahka Niinistön, Matti Vanhasen (kesk.), Pekka Haaviston ja Merja Kyllösen (vas.) lisäksi kilpaan saadaan muitakin ehdokkaita.

Ensimmäiseksi odotellaan taas sosiaalidemokraatteja ja tällä kertaa – jo toisen kerran – Eero Heinäluoman seuraavaa siirtoa. Sen hän on luvannut viimeistään maanantaina.

Olettevasti Heinäluoma sanoo kyllä. Muussa tapauksessa SDP on pahan kerran sekaisin.

Sitten voidaankin keskittyä harmittelemaan hukattua tilaisuutta nähdä presidentinvaaleissa Niinistö, Niinistö ja Niinistö.

Tosin Jussi ehtii toki vielä perussuomalaisten ehdokkaaksi ja ainahan Villekin (vihr.) voi perustaa vaikka ikioman valitsijayhdistyksen.

Ainakin sanottavaa tuntuu riittävän, vaikka puheenjohtajapesti pakon edessä päättyy.

Ja ihan pikkuisen kiinnostaisi myös kipakka väittely setämiehen kanssa.

Kirjoittaja on Ylen politiikan toimittaja ja TV1:n Ykkösaamun juontaja

Both comments and pings are currently closed.

Comments are closed.

Powered by WordPress | Designed by: Premium Themes | Thanks to Free WordPress 4 Themes, Download Premium WordPress Themes and